Ees taas...
on harjoitustyö, joka lähti halustani kehittyä värimaailmassa. Löysin aikoinaan kiehtovan harjoituksen Betty Edwardsin kirjasta "Värit -Luovan maalaamisen opas". Harjoituksen idea oli, että maalaus lähtee värillisestä kangaspalasta laajenemaan siten, että kankaan viereisellä osalla on kankaan värejä vastaavat värit, seuraavassa alkuperäisten värien komplementtivärit ja sen jälkeen alkuperäisten värien vastakkaiset valoisuudet. Vielä tämän jälkeen on alue, jossa nähdään alkuperäisten värien vastakkaiset kylläisyydet ja lopuksi, aivan maalauksen reuna-alueilla, ovat jälleen kangaspalan alkuperäiset värit.
Harjoitus osoittautui minulle työlääksi monella tapaa: Ensin oli tehtävä kuvio koko maalaukseen niin, että se noudatti alkuperäisen kankaan kuviointia. Seuraavan haasteen aiheuttivat akryylivärit, jotka olivat minulle ennen tätä harjoitusta lähes tuntemattomat. Ilmeni, että niiden vaaleus oli pettävää, sillä kuivuessaan väri muuttui valoisuudeltaan. Myös oikea värisävy oli siten haastavampaa löytää. Etenkin eräät värit olivat myös tuubisävyiltään mielenkiintoisia. Violetin kanssa työskentely osoittautui vaikeaksi, mutta sinnikkyydellä siitäkin selvittiin.
Loppujen lopuksi maalaus osoittautui aivan erinäköiseksi kuin olin mielessäni etukäteen kuvitellut. Onneksi se ei ollut uutta, sillä noin minulle käy tuhka tiheään :) Lopputulos oli joka tapauksessa mielenkiintoinen ja harmoninen. Harjoituksen opetuksellinen tavoite täyttyi, sillä tulin tutuksi akryylivärien kanssa, eivätkä tämän työn jälkeen ole komplementtivärit, valoisuudet tai kylläisyydet saaneet minua tyystin pyörälle päästäni. Suosittelen kokeilemaan!