"Ensi rakkaus"...

...työn yhteydessä testasin sitä, kuinka hyvin akvarelli suostuu käsissäni tarkempaan työskentelyyn; piirustuksen värittämiseen ja hämmästyksekseni tulimme ihmeen hyvin toimeen. Sikäli voisi sanoa, että ensi rakkaus akvarelliin toimivuuteen myös tämän tyyppisessä maalauksessa syntyi.

Työn aihe on puolestaan ensi rakkaus hienoon veneeseen. Siksi veneen nimi on maalauksessani "Diiva". Kukaan sillalla kulkeva ei voi välttyä katsomasta ja ihailemasta veneitä. Tosin pienen tytön/pojan ihailu venettä kohtaan juontaa varmasti juurensa vanhempien esimerkistä ja siitä, että meri on osa kyseisen lapsen elämää.

Paikka on tuttu monelle lapsiperheelle, meillekin. Näkymä on Naantalista, kävelysillalta, joka johtaa Muumilaaksoon. Tuon sillan vierukset ovat kesäisin täynnä veneitä, suuria ja vielä suurempia. Meri näyttäytyy kauniina ympäristössä, etenkin iltaauringon laskiessa... Sen saimme jälleen viime viikolla todistaa paikan päällä. Ihmekös, että on olemassa sanonta: "Naama on kuin Naantalin aurinko."

Muumit ovat monelle nykylapselle tavalla tai toisella tuttuja. Muumien tarinoita on seurattu televisiosta ja katseltu videokaseteilta ja dvd:ltä. Omista lapsistani vanhin taisi olla noin vuoden vanha, kun telkkarissa alkoivat ensimmäiset nykymuumit ja edelleen perheemme nuorimmat katsovat niitä. Itselläni oli pienenä palapeli, joka esitti muumeja. Se taisi olla lähempänä Tove Janssonin alkuperäisiä kuvia kuin nykyohjelmat.

Minua taiteilijana kiinnostaa ihminen muumien takana, siis taiteilija Tove Jansson ja erityisesti hänen muu taiteellinen tuotantonsa, joka on valitettavasti jäänyt muumien varjoon. Meri oli käsittääkseni hänelle rakas ja siksi tämä aihe ja työni, jossa pieni lapsi ihailee venettä sillalla ja vielä nimenomaan Muumilaakson sillalla, muistuttaa minua tästä taiteilijasta.