Monikerroksinen akvarelli...
...joka tekee iloisen olon surullisesta aiheesta. Onko olemassa surullisia aiheita? Eikö suru ole vain tunne, kuten ilo? Jotain, jonka pää tuottaa? Aihe on aihe ilman tunteita.
Tämä on maalattu Harjavallassa, Suomen Akvarellitaiteen kesäkursseilla. Halusin siitä värikkään, vaikka aihe oli luonnossa hillityn ja murretun värinen.
Kuva on alunperin hevosvetoisen kärryn pyörästä, jonka pinnojen läpi paistoi aurinko. Kärry odotti restaurointia varastossa, jonne pääsimme vanhoja tavaroita ihailemaan ja kuvaamaan. Ihan sitä varten, että löytäisimme aiheita maalauksiimme.
Kärry ei ole mikä tahansa kärry, vaan sellainen, jolla aikoinaan kuljetettiin ruumiita kalmistoon. Siis entisajan "ruumisauto". Viimeisen matkan pyörä. Sen läpi paistaa aurinko. Maalauksessa pyörä pyörii. Kuten elämä, aika. Joskus se loppuu, joskus alkaa. Pyöriminen. Pyöriminen on pyörimisen arvoista, kuten elämäkin.
Pyörässä ja sen varjossa on monia värejä, tummia ja vaaleita. Elämässä myös. Jos pyörä on elämä ympäristön silmissä, niin varjo on sisin itse. Se, mitä muut eivät näe. Työssä näkyvät molemmat. Minun vai sinun? Jonkun viimeinen matka maan päällä.
Tämä on minun tarinani tästä työstä. Minkälaisen tarinan sinä näet tässä taulussa? Muista, että jokainen tarina on yhtä tosi ja oikea. Sinulle jokainen tauluni on yhtä omakohtainen kuin minulle, sisimpäsi tuottama. Jotain, minkä itse näet ja koet. Sillä ei ole mitään tekemistä taulun synnyn tai minun kokemukseni kanssa.
