Luovuus
Välillä se istuu
masennuksen varjossa
suruviitan alla
kohmettuneena paikoilleen
häveten itseään.
Välillä taas
lentelee laulellen
rajattomassa riemussa
hehkuen tulikekäleenä
kehumassa itseään.
Se luomisen tuska
ja minä sen mukana.
Lue lisää... "Surullisen enkelin" tarina.
Sukellus uuteen maailmaan, nettipäiväkirjan syliin... jostakin on aloitettava.
Seikkaileminen on mielekästä, kun tulos on arvaamaton. Lopputulos on aina yllättävä, kuten yläreunan palkissa olevassa akvarellissa. Aloitin hahmottelemalla luonnoksia lyijykynällä. Maalatessani seurasin lempivärini keltaisen leikkiä hahmon hiuksissa. Syntyi surullinen enkeli, jolla ei ole suuta. Enkelit eivät puhu ihmisten kielillä, joten kuva kertoo sen, mitä jää sanomatta.
Kun aloitin työn teon, oli mielessäni vain puhumattomuus enkelien ominaisuutena, mutta niin kävi, ettei tämä pieni, surullinen olento jäänyt sanattomaksi. Kiitos siitä kuuluu jollekin, jota voisi luonnehtia seikkailun syvimmäksi olemukseksi. Joksikin, joka on tavanomaisen tuolla puolen. Akvarellin teossa ilmaisu syntyy luopumisesta, tietoisen kontrollin sivuuttamisesta, vapautumisesta, antautumisesta väreille... katso ja kokeile.
Sivun alkuun
